Tämän blogin tavoite ei ole ajaa minkään yksittäisen
poliittisen puolueen tai ajattelutavan asiaa. Joitain asioita toki vastustan,
mutta ymmärrän samalla edustavani vain yhtä ajatusvinkkeliä. Tämän tekstin
tarkoitus on puolestaan kartoittaa omaa TÄMÄNHETKISTÄ suhtautumistani suomalaisiin
puolueisiin ja niiden ongelmiin. En ole yhdenkään puolueen jäsen, enkä
johdonmukaisesti äänestä yhtäkään niistä vaaleissa. Toivoisin ihmisten äänestävän
tilanteen mukaan sokean puolueuskollisuuden
sijaan, ja pyrkivän äänestämään omien etujensa sijaan porukkaa, jonka hän kokee
parhaiten ajavan meidän kaikkien asiaa. Ja mielipiteensä muuttaminen on
oikeasti ihan jees.
Kokoomus
Puolue on onnistunut keräämään suosiota ennen kaikkea
asiallisella ja ”realiteetteihin” pohjautuvalla imagollaan. Vanha porvareiden
ja rojalistien sikarikerho ei kuitenkaan ole päässyt eroon kovasta
oikeistolaissiivestään ja Amerikan republikaaneita lainatuista yksityistämisen
teeseistään. Puolueen asiallista linjaa painaa erityisesti puolueen
äärioikeistolainen nuorisojärjestö, jonka aloitteet ja mielipiteet lähentelevät
enemmän Perussuomalaisten kuin emopuolueensa linjaa. Kokoomus haluaa esiintyä
pragmaattisena, mutta sen konservatiivisten ja liike-elämän johdolle
kumartavien linjojen takaa löytyy oma ideologia, jonka mukaan ihmisen arvo on
mitattavissa rahalla ja vapaa markkinatalous on alttari, johon keskiluokka
kannattaa uhrata. Ajoittain huomaan nyökkäilevän Kokoomuksen ajamien asioiden
kanssa, mutta en pysty samaistumaan poliittiseen ryhmään, jonka mielestä
palkkaani olisi alennettava ja opintotukeni poistettava.
SDP
Sosiaalidemokraatit olivat pitkään edustuksellinen puolue,
joka ajoi vahvojen ammattiliittositeidensä avulla samaan aikaan sekä
keskiluokan että työväen etuja, ja onnistui parantamaan valtavan määrän
asioita, jotka nyt katsotaan jo itsestäänselvyyksiksi. Puolue on kuitenkin
Lipposen aikojen jälkeen jumiutunut poliittiseen umpikujaan, ja siltä puuttuu
kunnollinen suunta sekä johtajuus. Sen sijaan, että puolue pitäisi kynsin hampain
kiinni ideologiasta ja saavutetuista eduista, tulisi sen kehittää uusia ideoita
uuteen maailmantalouden tilanteeseen. SDP:llä on Suomessa suuri potentiaalinen
kannattajakunta, mutta sen nykyinen karismaton ja jäykkä puheenjohtaja sekä
poliittiset muumioedustajat ovat onnistuneet karkottamaan äänestäjiä
joukoittain. En siten usko, että SDP:llä on vahvaa tulevaisuutta niin kauan
kuin sen johtajisto pysyy samana.
Perussuomalaiset
Olen kirjoittanut persujen ongelmista jo paljon. Kyseessä on
osin ymmärrettävän poliittisen turhautumisen purkautumiskanava, jolla on
muutamia hyviä ajatuksia, mutta jonka äärioikeisto ja äänekkäiden demagogien
joukko on kaapannut. En usko puolueesta olevan maallemme muuta kuin haittaa,
mutta pidän myös harmillisena, että niin moni ihminen uskoo niin voimakkaasti
tämän joukkion toimintaan. Puolueen johtaja on ahdasmielinen kiihkokatolinen,
joka vastustaa ehkäisyä, aborttia ja naisten ja miesten välistä liian vapaata
kanssakäymistä. Vaikka retoriikka olisi viihdyttävää, on tämä kombinaatio
historian väärällä puolella. Toivon vain, ettei tämä populistinen
auto-onnettomuus aiheuta ajan myötä liikaa vahinkoa, jos se nousee vielä
nykyistäkin suositummaksi. En usko, että kansa aina tietää parhaiten.
Keskusta
Fakta on, että suurin osa suomalaista asuu Kehä III:n
ulkopuolella. Päätöksiä tekevät eivät tätä aina muista. Hyvin nopeasti eteläisestä
Suomesta poistuessa joukkoliikenne käytännössä loppuu ja olosuhteet muuttuvat
huomattavan erilaisiksi kuin Helsingissä. Keskusta on perinteisesti ollut
maanviljelijöiden ja taajama-alueen ulkopuolella asuvien puolue. Minusta on
tärkeää, että myös nämä ihmiset muistetaan ja heidän asiaansa ajetaan
voimakkaasti. Keskusta ei kuitenkaan puolueena ole pystynyt viimeisinä vuosina
muuhun kuin poliittiseen kähmintään, korruptioon ja takinkääntöihin. Sen
oppositiopolitiikka on epäjohdonmukaista verrattuna sen käytökseen vallassa
ollessa, eikä se mielestäni myöskään ole onnistunut löytämään ajamiensa
asioiden ydintä. Henkilökohtaisesti pidän maakuntien elämänmahdollisuuksien ja
infrastruktuurin kehittämistä tärkeänä. Kepu ei niiden suhteen kuitenkaan
onnistu kuin pettämään. Suomen maakuntia ei pidetä hengissä vetoamalla vain
perinteisiin, eikä puolueella ei ole tarjota mitään muuta kuin vanhoja ja
jäykkiä ratkaisuita.
Vihreät
Minulla on hieman kaksijakoinen suhde Vihreisiin. Olen
äänestänyt puoletta useasti, ja mielestäni puolueella on monia nyky-Suomen
lahjakkaimpia yksilöitä ehdokkaina sekä hyviä ajatuksia maamme tulevaisuudesta.
En kuitenkaan voi sanoa kannattavani ryhmää aukottomasti. Vihreissä on mukana myös
fanaatikkoja, idealisteja ja haihattelijoita, jotka ovat täysin pihalla
todellisesta elämästä ja sen haasteista. Minulle luonnonsuojelu on tärkeä asia,
mutta en voi kannattaa lyhytnäköisiä lakialoitteita, jotka hankaloittavat
tavallisten ihmisten elämää ja pahimmillaan jopa kääntyvät tarkoitustaan
vastaan. Vihreiden ongelmana on myös sen leimautuminen yhden asian puolueeksi,
joka ei saa asioita aikaiseksi. Minun mielestäni puolueen tulisi pyrkiä
politisoimaan sen ajamia asioita nykyistä ankarammin ja kertomaan tarkemmin sen
saavutuksista ja pyrkimyksistä. Haluan tietää, mitä äänelläni saan.
Vasemmistoliitto
Minun mielestäni Suomen vasemmisto ei ole onnistunut
ollenkaan hyödyntämään talouskriisiä ja koventuneita arvoja kampanjoissaan tai
tarjoamaan hyviä vaihtoehtoja nykypolitiikalle. Puoluetta rampauttaa
jakautuminen Vihreitä lähellä olevien (usein) kaupunkilaisten siipeen ja
vanhakantaisiin kommareihin, jotka vastustavat kaikkea rahatalouteen liittyvää
puhtaasti periaatteesta. Puolueella ei ole todellista yhtenäistä keskustaa sen
puheenjohtajaa lukuun ottamatta, ja sen tavoitteet tuntuvat osin keskenään
ristiriitaisilta. Vasemmistoliitto on työväen puolue, jonka työväki on osin
hylännyt. Ellei puolue uudistu ja keskitä tavoitteitaan, uskon sen kannattajien
määrän laskevan jatkossakin. Toisaalta puolueen puheenjohtaja on median sekä
nuorten suosiossa, ja hän on onnistunut ihailtavasti välttelemään sudenkuoppia,
joihin muut Kataisen hallituksen jäsenet ovat putoilleet.
Kristillisdemokraatit
En usko jumalaan konseptina tai henkilönä, en usko Raamatun
auktoriteettiin, en usko kristittyjen moraaliseen ylemmyyteen, en myöskään usko
tarvitsevani jatkuvaa holhousta valtion puolelta. Uskon siihen, että oman
elämänsä avustettu päättäminen voi olla joskus paras ratkaisu, ja että alkoholi
on kohtuudella (ja silloin tällöin myös vähän runsaammin) nautittuna ihan ok.
Kuulun myös siihen ihmisryhmään, jonka mielestä tasa-arvoinen
avioliittolainsäädäntö on välttämättömyys. Lisäksi
minulla on myös erittäin vahva usko siihen, että uskonto täytyy pitää erillään
valtiosta. Ei siis oikein kolahda.
RKP
Olen kotoisin alueelta, jossa ruotsia ei kuule juuri missään
koulun ulkopuolella ja jossa ihmisillä on syvään juurtunut epäluuloisuus
suomenruotsalaisia kohtaan. Kun muutin pääkaupunkiseudulle, ja välissä
Jyväskylään, opin kuitenkin pitämään sekä ruotsin opiskelusta, että sen
käytöstä. Suomenruotsalaisten intressit esimerkiksi kulttuurin ja vähemmistöjen
(okei… etupäässä omansa) ajamiseen resonoivat omieni kanssa vahvasti. En kuitenkaan
pidä puolueen yksisilmäisestä kielipolitikoinnista tai sen edustajien holhousvaltioon
pyrkivistä aloitteista. Puolue on pysynyt kauan hallituksessa ja sen
tavoitteena tuntuu olevan lähinnä status quon ylläpitäminen. Sympatiani
ovat kielivähemmistön puolella, mutta toivoisin, että puolue käyttäisi aikansa
myös uusien ratkaisujen keksimiseen pelkän puolustustaistelun sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti